Aattelin purkaa mun pahaa oloo tämmöseen. Kotona ei mee maailman parhaite, paremmin tosin ku joulun aikoihin ku äiti uhkas tappaa mut, vihaan sitä ihan saatanasti ku se ottaa muutaman liikaa. Isän kanssa mä oon 'puheväleissä', ei me tosin ikinä olla mistää muusta puhuttu kun futiksesta tai lätkästä tms. Nii ja en voi sietää mun äitipuolta mut osa paskasta pitää vaa osata niellä.
Kestin iha hyvin tota paskaa kolme vuotta, sitte satuin rakastumaan tosissaan ja olin ihan helvetin onnelline sen jätkän kans ja sit romahdin. Se meni sillee että alotin juttelemaan sen kanssa joskus tuossa joulukuun alussa, luulin että se oli ollu mun frendin (sanotaan vaikka x) kanssa ja kysyin sitä siltä. Herra (tää vois olla a) sano että se ei oo koskaa tykänny siitä, säätöö niil on kyl ollu ja A oli sanonu että katotaan kesällä uudestaan kun se saa sillon mopokortin ja ne ei asunu kauheen lähekkäin.
Mulla ja A:alla juttu luisti iha helvetin hyvin, juteltiin jatextattiin ja sit vähän ajan pääst tunnustin et tykkään siitä. Tää sit sano et ei oo tunteet ykspuolisia. Ei oltu ennen sitä nähty ku A asu bout 30 kilometrin päässä ja sit sovittiin että mä tuun seuraavana keskiviikkona sinne käymään ku mun porukoilla oli jtn siellä. Näin sen sit ekakerran livenä ja rakastuin heti. Lähettiin kävelee ja päädyttiin sitte 'meidän mettään' ja sit juteltiin ja pelleiltiin siellä. Kello oli jotain vaille 5 ja mun piti lähtee viideltä ja A sit kysy et haluunko suudelman, suudeltiin. En ois halunnu lähtee siitä ikinä.
Nää meidän keksiviikko tapaamiset jatku, jaksoin tän voimal reilun kuukauden. Sit kysyin X-neidin parhaalta kaverilta että oliko X ja A ollu yhessä ja tää paraskaveri sit sano että oli ne mut ei se X enää siitä tykkää ku se on kuulemma kusipää. Oon/olin kumminki toista mieltä koska siit ihmisest näki että X tykkää vielä mun miehestä. Noo, laitoin sit tälle jätkälle viestiä ja koitettiin puhua sitä sit läpi. Lopulta kysyin et onko sillä vielä tunteita X:ää kohtaan. Ei oo puhunu mulle sen jälkee.
Menin ihan rikki siitä. Siis totaalisesti. Siit on kohta kuukaus ja mä itken vieläki ku kirjotan tätä, luulis ettei mitää saa enää irti. Viiltelen, häpeen sitä, mut se parantaa mun oloa. En haluis mutta oon koukussa siihen. Oon koukussa siihen jätkään. Tasan ei mee aina muumikarkit.
Nyt en enää jaksa käsitellä tätä, rupeen nukkumaan. Hyvät yöt.
-rölli

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti