Blame the family, blame the bully, blame it on me

Ku tulin eilessä iltana suihkusta nii olihan siin ihanan raikas ja puhas fiilis muuten muttaku rakas äitipuoleni heitti mulle siinä ku kävelin omaa huoneesee suihkun jälkee 'ai kamala minkä näkönen sinä oot !' ja isä nauro siihen vittumaisesti päälle. Tiedän, että ne tarkotti sitä vaa sen takia kun mun meikit on levinny mut siitä tuli eskari ja ala-aste ajat mieleen, entinen koulukiusattu kun oon.

Se alko eskarissa ku leikin aina parin pojan kanssa. Nää pojat sitte jossain vaiheessa muhun kyllästy ja alko aina hakata ja haukkua. Tottahan se on että mä oon läski, seki johtu vaan siitä ku porukat eros ja olin niin pieni enkä osannu suhtautua siihe ja lihoin.

Ykkösellä se sit jatku, pikkulissut haukku ja dissas, mä itkin aina yksin ku kävelin kotiin. Oli mulla yks frendi ja sama frendi on mulle vieläki aika tärkee. Kakkosel jatku sama paska, sit muutin isän luo maalle ja kasvatin jo ihan pentuna sen kuoren joka sit ei säry. Kestihän tuo siihen asti ku eka rakkaus alko huoritella ja näi, mut ei mennä siihen.


Isän luona meni hyvin vitoselle asti. Sit alko se kaikki piilovittuilu ja semmone niiku tavallaan perheestä vierottaminen esimerkiks 'onpa tuo Sonja hyvä tuossa jalkapallossa ! Ja Ville ! Voi että minä oon ylpee niistä' kaikella tämmösellä, Sonja ja Ville (nimet muutettu) on mun sisko- ja velipuolet. Onha mulla vielä yks siskopuoli joka on tuon äitipuolen lapsi ja siihen on tullu verrattua suunnillee 'Tiina ei tekis tuommosta !' tai 'Tiina teki vaan yhesti tuolleen eikä enää sen jälkeen !' ja mulle on sanonu suoraan päin naamaa isommassa porukassa jtn että 'Onpa tuosta meijän pikkuröllistä tullu raggari !' Ja sen sano ihan vaan sen takia ku heitin sille jonku servauksen takasin tänä vuonna ku en enää jaksanu kuunnella.

Äidin kans ei mee kauheen hyvin. Varsinaisesti se on mulle viimeks ollu äiti ku olin 6. Sillon se alko seurustella Jorman kanssa ja Jorma ajo sen aika syvälle, välillä ne oli yhessä ja eros ja yhessä ja eros ja se hakkas äitiä ja äiti purkaa/purki sen kaiken paskan muhun henkisesti ja tää kierre jatkuu edelleen. Emmä varsinaisesti kaipaa tai tarvii äitiä, onha se vähän surullista että mulla ei oo ollu kunnolista äitiä viimeseen kahdeksaa vuotee. Oon oppinu elämään sen tosiasian kanssa, kyllä se aina yrittää olla äiti ku ei oo kännissä mut ei siitä tule paskaakaa. 

Three days grace - bully

Asiasta toiseen, huomenna on Ouluun lähtö, en bloggaa pariin pvään. Saan ehkä pitkästä aikaa kapteenin nauhan takasin, kattotaan nyt :o 

- rölli