Diudiu, minä oon tullu takasin. Mä en tähä pahemmin keksi mitn kirjotettavaa ko ei ole mitää tapahtunu nii kirjottelenpa sitte tuosta turnauksesta(:
Kyseessä siis oli OGC eli Oulun Girls Cup. Sijotuttiin kaheksannelle sijalle, eli paremmin ku viime vuonna, pelattii nimittäi sillo jumbo-finaalissa : D
Pelit meni ihan hyvin ja nii, kuhan jaksettiin pelata. Joukkuehenki oli upee ja sain taas pitkästä aikaa kapteenin nauhan takasin käteen(: Lopputuloksena sieltä sit tuli jalkaan joku ruhjevamma, perkeleen kipiä + nilkka paskana, ja nyt ku alotin tän itkemisen nii joka helvetin lihas on jumissa : D
Huomenna ois treeni pv ja sitte keskiviikkona pitäs lähtee piirinjoukkueen mukaa kohti tamperetta ja siellä varmaa antti-setän kanssa, jos se nyt ei tuu kipeeks ja jaksaa ilmestyä sinne:D Perjantaina tai Lauantaina sit tulee miun paraskaveri lastarista, helvetin hyvä viikko siis tulossa (:
- Rölli
maanantai 13. helmikuuta 2012
torstai 9. helmikuuta 2012
Blame the family, blame the bully, blame it on me
Ku tulin eilessä iltana suihkusta nii olihan siin ihanan raikas ja puhas fiilis muuten muttaku rakas äitipuoleni heitti mulle siinä ku kävelin omaa huoneesee suihkun jälkee 'ai kamala minkä näkönen sinä oot !' ja isä nauro siihen vittumaisesti päälle. Tiedän, että ne tarkotti sitä vaa sen takia kun mun meikit on levinny mut siitä tuli eskari ja ala-aste ajat mieleen, entinen koulukiusattu kun oon.
Se alko eskarissa ku leikin aina parin pojan kanssa. Nää pojat sitte jossain vaiheessa muhun kyllästy ja alko aina hakata ja haukkua. Tottahan se on että mä oon läski, seki johtu vaan siitä ku porukat eros ja olin niin pieni enkä osannu suhtautua siihe ja lihoin.
Ykkösellä se sit jatku, pikkulissut haukku ja dissas, mä itkin aina yksin ku kävelin kotiin. Oli mulla yks frendi ja sama frendi on mulle vieläki aika tärkee. Kakkosel jatku sama paska, sit muutin isän luo maalle ja kasvatin jo ihan pentuna sen kuoren joka sit ei säry. Kestihän tuo siihen asti ku eka rakkaus alko huoritella ja näi, mut ei mennä siihen.
Isän luona meni hyvin vitoselle asti. Sit alko se kaikki piilovittuilu ja semmone niiku tavallaan perheestä vierottaminen esimerkiks 'onpa tuo Sonja hyvä tuossa jalkapallossa ! Ja Ville ! Voi että minä oon ylpee niistä' kaikella tämmösellä, Sonja ja Ville (nimet muutettu) on mun sisko- ja velipuolet. Onha mulla vielä yks siskopuoli joka on tuon äitipuolen lapsi ja siihen on tullu verrattua suunnillee 'Tiina ei tekis tuommosta !' tai 'Tiina teki vaan yhesti tuolleen eikä enää sen jälkeen !' ja mulle on sanonu suoraan päin naamaa isommassa porukassa jtn että 'Onpa tuosta meijän pikkuröllistä tullu raggari !' Ja sen sano ihan vaan sen takia ku heitin sille jonku servauksen takasin tänä vuonna ku en enää jaksanu kuunnella.
Äidin kans ei mee kauheen hyvin. Varsinaisesti se on mulle viimeks ollu äiti ku olin 6. Sillon se alko seurustella Jorman kanssa ja Jorma ajo sen aika syvälle, välillä ne oli yhessä ja eros ja yhessä ja eros ja se hakkas äitiä ja äiti purkaa/purki sen kaiken paskan muhun henkisesti ja tää kierre jatkuu edelleen. Emmä varsinaisesti kaipaa tai tarvii äitiä, onha se vähän surullista että mulla ei oo ollu kunnolista äitiä viimeseen kahdeksaa vuotee. Oon oppinu elämään sen tosiasian kanssa, kyllä se aina yrittää olla äiti ku ei oo kännissä mut ei siitä tule paskaakaa.
Se alko eskarissa ku leikin aina parin pojan kanssa. Nää pojat sitte jossain vaiheessa muhun kyllästy ja alko aina hakata ja haukkua. Tottahan se on että mä oon läski, seki johtu vaan siitä ku porukat eros ja olin niin pieni enkä osannu suhtautua siihe ja lihoin.
Ykkösellä se sit jatku, pikkulissut haukku ja dissas, mä itkin aina yksin ku kävelin kotiin. Oli mulla yks frendi ja sama frendi on mulle vieläki aika tärkee. Kakkosel jatku sama paska, sit muutin isän luo maalle ja kasvatin jo ihan pentuna sen kuoren joka sit ei säry. Kestihän tuo siihen asti ku eka rakkaus alko huoritella ja näi, mut ei mennä siihen.
Isän luona meni hyvin vitoselle asti. Sit alko se kaikki piilovittuilu ja semmone niiku tavallaan perheestä vierottaminen esimerkiks 'onpa tuo Sonja hyvä tuossa jalkapallossa ! Ja Ville ! Voi että minä oon ylpee niistä' kaikella tämmösellä, Sonja ja Ville (nimet muutettu) on mun sisko- ja velipuolet. Onha mulla vielä yks siskopuoli joka on tuon äitipuolen lapsi ja siihen on tullu verrattua suunnillee 'Tiina ei tekis tuommosta !' tai 'Tiina teki vaan yhesti tuolleen eikä enää sen jälkeen !' ja mulle on sanonu suoraan päin naamaa isommassa porukassa jtn että 'Onpa tuosta meijän pikkuröllistä tullu raggari !' Ja sen sano ihan vaan sen takia ku heitin sille jonku servauksen takasin tänä vuonna ku en enää jaksanu kuunnella.
Äidin kans ei mee kauheen hyvin. Varsinaisesti se on mulle viimeks ollu äiti ku olin 6. Sillon se alko seurustella Jorman kanssa ja Jorma ajo sen aika syvälle, välillä ne oli yhessä ja eros ja yhessä ja eros ja se hakkas äitiä ja äiti purkaa/purki sen kaiken paskan muhun henkisesti ja tää kierre jatkuu edelleen. Emmä varsinaisesti kaipaa tai tarvii äitiä, onha se vähän surullista että mulla ei oo ollu kunnolista äitiä viimeseen kahdeksaa vuotee. Oon oppinu elämään sen tosiasian kanssa, kyllä se aina yrittää olla äiti ku ei oo kännissä mut ei siitä tule paskaakaa.
Asiasta toiseen, huomenna on Ouluun lähtö, en bloggaa pariin pvään. Saan ehkä pitkästä aikaa kapteenin nauhan takasin, kattotaan nyt :o
- rölli
keskiviikko 8. helmikuuta 2012
everybody started to dance
Tajusin tossa äsken ku riehuin webissä että mä tuun ilosemmaks mitä lähempänä kesä on. En tiiä, kai tää kylmyys ja ilmaasisällepakoilu masentaa mua. Joo, no ei kait mulla ole nyt täst päiväst mitää ihmeellisempää kirjottamista, normaali pv suunnillee. Paitsi et ei mua ennen oo ehdoilla uhattu missää aineessa, nyt uhattiin, nimittäin hissassa :-D
Mä oon aina ollu keskitasoa koulus, sitte tulin yläasteelle ! Eiperse, mä en oo tajunnu vitunkaa vertaa tänä vuonna mistään. KA laski hujauksessa kaheksasta piste seittemästä seittemään piste yhteen...Äiti ei tykänny, ei sillä et sillä ois jotai vaikutusta siihen miten mä koulut käyn. Voisin kyllä periaatteessa rueta panostamaa, emmä halua että mun kesä menee pilalle joihinki kokeisii luvun takia.
Asd, ok en oo jaksanu opiskella koska kaikki tuntuu kaatuvan päälle, panosta englantiin nii ruotsi menee päi vittuja, panosta ruotsiin nii biologia menee perseellee. Siit tulee noidankehä, panosta johonki nii toinen kusee. Sama asia ku ei panosta mihinkää.
rölli - sanoo
tyhmäkö oot ò_ó
*** sanoo
ehkä en mä muuten metallialal olis
sinne kaikki vajaat vaan joutuu
: D
huonoimman keski arvo oli 5.5 :D
Asiasta toiseen, mulla on futis-turnaus viikonloppuna Oulussa ja keskiviikkona klo 05.15 lähtö aamulla tampereelle. Tampereel näen sit tärkeen ihmisen ja chillailen sit piirinjoukkueen likkojen kans (: Ouluun sit lähetään tossa perjantaina puol yhdeltä, en taija kouluun mennä sillo aamulla, ihan turha ois mennä kuviksen tuplatunneille & vartiks kemian tunnille. Zaiajai.
Näitä muistovideoita kattelin tänään ja itkeskelin, mietin sitä miltä noiden rakkaista on tuntunu, esimerkiks tuon neidin poikaystävästä. Miettikääpä ittenne semmoseen tilanteeseen että rakastat jotakin ihmistä ja sitte se (vissiin) puukotetaan. En vois keksii mitään niin pahaa ku rakkaan menettäminen jonku saatanan kusipään takia jolla ei ole muuta tekemistä. Mä en pärjäis, helvetin vahvoi ihmisii jotka kestää tommosta. Mä en haluu kokee tommosta, muutamalta mun frendiltä on kuollu hyviä frendejä tässä vähän ajan sisään...Se tyttö Varkaudessa joka jäi junan alle, oli mun läheisen frendin hyvä kaveri ja tässä viime viikolla sitte tapettiin toisen tärkeen kaverin paraskaveri. En haluu olla seuraava joka menettää jonkun. R.I.P molemmat, vaik en teitä tuntenutkkaa.
-rölli
-rölli
tiistai 7. helmikuuta 2012
Born to die
Mul on muutama ihminen joiden takia tekisin mitä vaa, jotka on nii vit tärkeitä ettei mitää rajaa. Nää harvat on auttanu mua tän paskan aikana.En rupee luettelemaa, en haluu iskee ketää tärkeysjärjestykseen. Sanon vaa et kiitos kaikest tuest, yks teistä on saanu mun kasvoille aidon hymyn viimesee kuukauteen. Ja sä saat kulkee tääl vähis vaatteis, don't worry ;o
Don't act like I never told ya
Aattelin purkaa mun pahaa oloo tämmöseen. Kotona ei mee maailman parhaite, paremmin tosin ku joulun aikoihin ku äiti uhkas tappaa mut, vihaan sitä ihan saatanasti ku se ottaa muutaman liikaa. Isän kanssa mä oon 'puheväleissä', ei me tosin ikinä olla mistää muusta puhuttu kun futiksesta tai lätkästä tms. Nii ja en voi sietää mun äitipuolta mut osa paskasta pitää vaa osata niellä.
Kestin iha hyvin tota paskaa kolme vuotta, sitte satuin rakastumaan tosissaan ja olin ihan helvetin onnelline sen jätkän kans ja sit romahdin. Se meni sillee että alotin juttelemaan sen kanssa joskus tuossa joulukuun alussa, luulin että se oli ollu mun frendin (sanotaan vaikka x) kanssa ja kysyin sitä siltä. Herra (tää vois olla a) sano että se ei oo koskaa tykänny siitä, säätöö niil on kyl ollu ja A oli sanonu että katotaan kesällä uudestaan kun se saa sillon mopokortin ja ne ei asunu kauheen lähekkäin.
Mulla ja A:alla juttu luisti iha helvetin hyvin, juteltiin jatextattiin ja sit vähän ajan pääst tunnustin et tykkään siitä. Tää sit sano et ei oo tunteet ykspuolisia. Ei oltu ennen sitä nähty ku A asu bout 30 kilometrin päässä ja sit sovittiin että mä tuun seuraavana keskiviikkona sinne käymään ku mun porukoilla oli jtn siellä. Näin sen sit ekakerran livenä ja rakastuin heti. Lähettiin kävelee ja päädyttiin sitte 'meidän mettään' ja sit juteltiin ja pelleiltiin siellä. Kello oli jotain vaille 5 ja mun piti lähtee viideltä ja A sit kysy et haluunko suudelman, suudeltiin. En ois halunnu lähtee siitä ikinä.
Nää meidän keksiviikko tapaamiset jatku, jaksoin tän voimal reilun kuukauden. Sit kysyin X-neidin parhaalta kaverilta että oliko X ja A ollu yhessä ja tää paraskaveri sit sano että oli ne mut ei se X enää siitä tykkää ku se on kuulemma kusipää. Oon/olin kumminki toista mieltä koska siit ihmisest näki että X tykkää vielä mun miehestä. Noo, laitoin sit tälle jätkälle viestiä ja koitettiin puhua sitä sit läpi. Lopulta kysyin et onko sillä vielä tunteita X:ää kohtaan. Ei oo puhunu mulle sen jälkee.
Menin ihan rikki siitä. Siis totaalisesti. Siit on kohta kuukaus ja mä itken vieläki ku kirjotan tätä, luulis ettei mitää saa enää irti. Viiltelen, häpeen sitä, mut se parantaa mun oloa. En haluis mutta oon koukussa siihen. Oon koukussa siihen jätkään. Tasan ei mee aina muumikarkit.
Nyt en enää jaksa käsitellä tätä, rupeen nukkumaan. Hyvät yöt.
-rölli
Kestin iha hyvin tota paskaa kolme vuotta, sitte satuin rakastumaan tosissaan ja olin ihan helvetin onnelline sen jätkän kans ja sit romahdin. Se meni sillee että alotin juttelemaan sen kanssa joskus tuossa joulukuun alussa, luulin että se oli ollu mun frendin (sanotaan vaikka x) kanssa ja kysyin sitä siltä. Herra (tää vois olla a) sano että se ei oo koskaa tykänny siitä, säätöö niil on kyl ollu ja A oli sanonu että katotaan kesällä uudestaan kun se saa sillon mopokortin ja ne ei asunu kauheen lähekkäin.
Mulla ja A:alla juttu luisti iha helvetin hyvin, juteltiin jatextattiin ja sit vähän ajan pääst tunnustin et tykkään siitä. Tää sit sano et ei oo tunteet ykspuolisia. Ei oltu ennen sitä nähty ku A asu bout 30 kilometrin päässä ja sit sovittiin että mä tuun seuraavana keskiviikkona sinne käymään ku mun porukoilla oli jtn siellä. Näin sen sit ekakerran livenä ja rakastuin heti. Lähettiin kävelee ja päädyttiin sitte 'meidän mettään' ja sit juteltiin ja pelleiltiin siellä. Kello oli jotain vaille 5 ja mun piti lähtee viideltä ja A sit kysy et haluunko suudelman, suudeltiin. En ois halunnu lähtee siitä ikinä.
Nää meidän keksiviikko tapaamiset jatku, jaksoin tän voimal reilun kuukauden. Sit kysyin X-neidin parhaalta kaverilta että oliko X ja A ollu yhessä ja tää paraskaveri sit sano että oli ne mut ei se X enää siitä tykkää ku se on kuulemma kusipää. Oon/olin kumminki toista mieltä koska siit ihmisest näki että X tykkää vielä mun miehestä. Noo, laitoin sit tälle jätkälle viestiä ja koitettiin puhua sitä sit läpi. Lopulta kysyin et onko sillä vielä tunteita X:ää kohtaan. Ei oo puhunu mulle sen jälkee.
Menin ihan rikki siitä. Siis totaalisesti. Siit on kohta kuukaus ja mä itken vieläki ku kirjotan tätä, luulis ettei mitää saa enää irti. Viiltelen, häpeen sitä, mut se parantaa mun oloa. En haluis mutta oon koukussa siihen. Oon koukussa siihen jätkään. Tasan ei mee aina muumikarkit.
Nyt en enää jaksa käsitellä tätä, rupeen nukkumaan. Hyvät yöt.
Tilaa:
Kommentit (Atom)