Life so reckless, tragedy endless, welcome to the family.

Hei taas, pitkästä aikaa.


En oo nyt pitkään aikaan kirjottanu koska mulla on menny hyvin. Melkein kahden kuukauden aikana on ehtinyt tapahtua vaikka mitä, esimerkiksi se ett seurustelen maailman ihanimman ja täydellisimmän otuksen kanssa ♥ Antti on upee, se on tukenu ja rakastanu mua ku oon tarvinnu. Rakastan sitä ♥ 14032012 > ikuisuuteen ♥


Heti alus ku tavattii hain jotai pysyvää
Jos saisin sut omaks yhes ain maailmas kypsytääYhdessä pysytää Kyl siihe pystytääLäpi talven, kesän ja sateisen syksyn täälJos oot mun et elä ahdingos ankeenaDamn kiellettyy hedelmää taisin jo langetaKuuntelen kun kerrot vaik vahingost lapsenaKaton sun kaa piirrettyi, vaik AristokattejaEt saan sust kuvan haen paristot kameraavaik keskel yötä, Haavistost kahdeltaHuonost käytöksest saisinko anteeks vaaLupaan olla sulle täällä vaan paras avec jaJos sua paleltaa
Käyttää suhun täällä aijon mun aikani
ja ku nään sut, vaik siit ois aikaaki
oot mun maailmani, maani ja taivaani

Antista voin tehdä teille postauksen jos haluatte, nyt mennään kumminki siihen miks mä taas kirjotan, miks mulla on huono olla. Yks iso syy on ikävä anttia, ja se vissiin laukas tämän kaiken pahan olon, ei sillä että anttia syyttäsin. Oon ollu viimeset 2-3 viikkoo ihan maassa, ja pidin sitä jonkun aikaa sisälläni mut sitte viime maanantaina vaa hajosin koulussa. olin ensimmäisen tunnin koulussa ja lähdin sit kotiin,   en vaa pystyny olemaan. Ahdisti, tuli semmonen olo et kaikki paska kaatuu niskaan. Sen jälkee en oo koulussa käyny. Isä ei tästä mun jutusta tiedä mitää, aina ku oon sen takia poissa koulusta niin se luulee että oon kipeenä. Äitille uskalsin nyt maanantaina kertoo että mua ahistaa koulussa ja sen luo meninki sitte päiväks. 


Viikonloppuna lähin sitte juomaan yhen tärkeen frendin luo, meillä oli tosi mukavaa ja hauskaa. Nauroin pitkästä aikaa kunnolla. Sit tulikin aika lähtee kotiin ja mun piti viedä tölkit koska pääsin serkun kyydissä nii pystyin sitte heittämään ne kaupunkiin. Ne oli paitojen sisässä etteivät vaan kolise laukussa..tölkkien heitto onnistu, mut sitte  paidat jäi haisemaan. Serkku ei niitä sitte suostunut ottamaa niin minun piti kotona ne pestä. Iskin ne pesukoneeseen ja äiti tuli haistelemaan ja sano että ihan lonkulle haisee, oot ollu juomassa. Siitä seuras sitte ihan helvetin pitkä keskustelu siitä miks oon ollu juomassa jonka seurauksena;

○ Kaks kuukautta kotiarestia, josta isä tai 'ihana' äitipuoleni ei kumminkaan tiedä

○ Joudun psykologille Allianssiin tai Koljonvirralle

○ Äiti diagnosoi mulle masennuksen, itellähän se on jo jonkun aikaa ollu tiedossa, en oo vaa kellekkään uskaltanu sanoo joka vois asiassa auttaa.

 Jos joudun koljolle nii saatan joutua lastenkotiin, jos kerron kaikkee mitä äiti on sanonu kännissä, sen ku se uhkas tappaa mut ja että kaikki on mun syy tms. En haluais ollenkaan mennä sinne koska emmä halua rueta itkemään jollekki vitu randomille miten paskaa mun elämä on. Luultavasti vaan istun ja oon hiljaa siinä, emmä tiedä, ahistaa hirveesti semmonen. 

-rölli